?????

Minulla ei ole ikinä ollut paljon kavereita. Perhe, lapset ja puoliso on aina olleet elämässäni numero 1. En päästä ihmisiä omaan maailmaani helposti. Kaikki ketkä ovat tiensä sydämeeni ansainneet, tietävät, että minuun voi luottaa ja olen aina saatavilla.

Olen usein pohtinut, että mistä johtuu, että joskus ihmisillä on todella paljon kavereita ja toisilla ei. Itselleni tärkeät ystävät pystyn lukemaan yhden käden sormilla, joista olen hyvin kiitollinen. Muistan lapsuudesta, että minun äidilläni oli vain yksi paras ystävä ja muutama hyvänpäivän tuttava.

Onko lapsuudessa koetut ja nähdyt asiat vaikuttaneet myös minuun? Onko minulla vain muutama ystävä elämäni loppuun saakka ja he asuvat kaukana toisessa maassa? Nämä ovat kysymykset, jotka ovat päässäni pyörineet useita kertoja vuosien aikana.

Muutama vuosi takaperin olin vielä täysin vakuuttunut, että parhaita ystäviä ovat ne, joihin olen tutustunut lapsuudessa tai nuorena. Ne ihmiset, jotka tietävät sinusta kaiken. Olemme kokeneet yhdessä kovia aikoja kuin myös kerätty paljon yhteisiä elämän muistoja matkan varrelta. Elämällä on kuitenkin usein tapana yllättää positiivisesti. Kaikki mitä olet ajatellut ”varmana” niin ajatuksesi kääntyvät yllättäen täysin päälaelleen.

Olen kiitollinen nuoruuden ystävistä. Tämän lisäksi muutamasta ihanasta ystävästä, jotka ovat tulleet elämääni Suomeen muuton myötä. Olin vasta muutama vuosi sitten tilanteessa, jossa olin valmis ottamaan vastaan uusia asioita elämääni. Tämän ”päätöksen” jälkeen elämääni alkoi ilmestyä mitä erilaisista yhteyksistä ihmisiä, jotka ovat tulleet todella rakkaiksi ja, joille haluan pystyä olemaan läsnä ja auttamaan aina kuin mahdollisuus sen sallii. Sillä ei edes ole väliä onko ystävyys ollut pitkä vai lyhyt, koska tiedän, että myös he ovat minulle tukena, kun elämä näyttää huonolta ja myös mukana silloin kuin vuodatetaan yhdessä ilon kyyneleitä. Tämä tunne on minulle yllättävä, koska eikö sen pitänyt olla niin, että vaan lapsuuden ystävät, joiden kanssa on koettu kaikkea, ymmärtävät sinua täysin? Johtuuko se sitten nyt tästä, että olen itse myös kasvanut ja tunnen itseäni paremmin ja osaan tämän takia myös olla avoin muille ihmisille elämässäni?

Onneksi me kasvamme, onneksi me kehitymme ja onneksi elämällä on tarjota positiivisia yllätyksiä. Olen kiitollinen kaikista ihmisistä, jotka ovat tulleet matkani varrella vastaan. He ovat iso osa tästä ihmisestä, jollaiseksi olen kasvanut.

Ystävänpäivän lähestyessä on hyvä hetki pysähtyä ja ottaa aikaa miettiä kaikkia rakkaita ihmisiä elämässäsi. Mikäli ette näe päivittäin, kuukausittain tai edes vuosittain, rakkailla on aina paikka sydämessä. Mikäli sinulla on elämässäsi henkilö, kenestä välität paljon, mutta ette syystä tai toisesta pysty näkemään usein, anna lahjaksi koru ja muistuta ystävällesi, että hän on sinulle tärkeä ja AINA SYDÄMESSÄNI.

❤️

OLLA Kadri